Pikkuveljen rippijuhlat

Viime torstaina hyppäsin junaan ja matkustin isäni luokse valmistelemaan pikkuveljeni sunnuntaista juhlapäivää. Vuodet ovat kyllä menneet todella nopeasti, kun tuntuu, että siitä ei ole kauaa aikaa, kun leikittiin legoilla ja katseltiin lastenohjelmia. Tässä alkaa jo tuntea itsensäkin vanhaksi. 

Kuukausia sitten veli tilasi minulta kinuskikakkua rippijuhliinsa, joten niitähän sitten piti kahvipöytään tehdä. Perjantaina aamusta väsäsin kakkupohjat ja lauantaina alkuillasta sitten keittelin kinuskia ja täytin kakut. Kinuskia olisi kyllä ehkä hieman saanut kauemmin keittää, mutta hyvältä se kuitenkin maistui. Päädyin tekemään varmuuden vuoksi kaksi kakkua, mutta kävikin niin, että yksi riittikin. No jos olisi tullut tehtyä vain yksi, niin varmasti joku olisi jäänyt ilman. :D

Pitihän sitä pöytään jokin suolainen kakkukin vääntää ja päädyin sitten vain yhteen isoon kinkkuvoileipäkakkuun. Täytin perjantaina kakun jääkaappiin maustumaan ja kakku kyllä oli hyvää, vaikka itse sanonkin. Oli sopivan kosteaa, vaikka täytteeseen olisi ehkä voinut hieman laittaa lisää mausteita. Voileipäkakkuakin jäi ja hieman kyllä harmitti, että sitä ei voinut ottaa juhlista kotiin mukaan, kun kuumassa autossa se ei olisi säilynyt paria tuntia minkä tuo kotimatka siskon kyydissä vei. Lauantaina tuli kakut valmiiksi ja ne saivat jäädä yöksi äitipuoleni työpaikan keittiön kylmiöön. Sunnuntaina herättiin ajoissa viemään kakkuja juhlapaikalle ja tekemään muita viimeistelyjä. Sitten vaan takaisin kotiin laittautumaan ja syömään ennen kirkkoon lähtemistä.

Juhlia varten metsästin pitkin nettiä ja vaatekauppoja jotain pinkkiä mekkoa. Budjetti oli maksimissaan 30 euroa, mutta pyrin löytämään mekkoni mieluiten 20 eurolla. Olin aiemmin bongannut Lindexillä kiinnostavan mekon ja hintakin oli kohdillaan. Katselin kuitenkin ennen sen ostoa muita vaihtoehtoja ja sovittelin muutamia mekkoja, mutta mikään ei oikein iskenyt. Menin sitten Lindexille ja toivoin, että kyseistä mekkoa, jota aiemmin olin katsellut löytyisi vielä kokoani. Löytyihän sieltä vielä sopiva koko ja mekko oli päälläkin oikein kiva ja juuri sellainen rento ja ei liian juhlallinen, kuten toivoin. Hintaa mekolla oli vain 19,95 euroa, joten oli kyllä loistava löytö.

Mekon kaveriksi laitoin sitten mustat korkkarit, mustan neuletakin ja mustan niittilaukun. Koruja en laittanut juurikaan, ainoastaan ranteeseen Nominationin ja korviin hopeiset Liisa Viltalin korvakorut.

Kerrankin pyrin myös tekemään hiuksilleni jotain muutakin kuin suoristamaan ne. Päätin kokeilla lauantaina illalla suihkun jälkeen sormikiharoita ja tein niitä muutamia yöksi päähäni. Ajattelin olla rohkea ja kokeilla, koska aina sitä voisi sitten kaivaa sen suoristusraudan. Aamulla tukka oli kyllä mielenkiintoisen näköinen ja mietin luovuttavani, mutta otin vielä jonkulaisen kiharavehkeen käteeni ja kieputtelin tukkaani sinne tänne ja tonne ja lopputulos olikin ihan kiva, vaikka mikään taidonnäyte tuo tukka ei ole. Kuitenkin kyseessä oli ensimmäiset kiharakokeilut, joten mitään kovin huikeaa taidonnäytettä ei voinut odottaa. :D

Meikin pidin sitten silmien osalta yksinkertaisena, vain hieman vaaleaa luomiväriä, eyelineria ja ripsiväriä, koska halusin punata huulet juhlan kunniaksi pinkillä.

Tällaista siis. Oli kyllä kivat juhlat ja oli ilo olla apuna ja tietenkin olihan se kiva yrittää laittaa itteensä pitkästä aikaa kunnolla nätiksi. ;)

Silmälaseista

Ajatus tähän postaukseen lähti siitä, kun kävin parin vuoden jälkeen tarkastuttamassa näköni ja shoppailemassa uusia silmälaseja. Ajattelin, että olisi mukavaa tehdä aiheesta kokonaan oma postaus mielummin kuin sisällyttää rillikuvat johonkin toiseen postaukseen sen enempää aiheesta kirjottamatta. Päätin tehdä tämän vielä niin, että tutkin arkistojen kätköjä ja laitan kuvia myös vanhemmista silmälaseista. Samalla huomaa miten silmälasimuoti on tässä vuosien varrella kehittynyt.

Varmasti herää kysymys mieleen, että kauan sitä on rillipäänä tullut kuljettua. Vastauksena tähän on, että ihan tarkkaan en pysty muistamaan, mutta ala-asteen loppupuolella muistaisin saaneeni ensimmäiset silmälasini, kun en nähnyt enää luokan takapulpetista taululle. Siinä sitten käytiin silmälääkärillä ja sain ensimmäiset lasit. Tämä siis oli aivan 2000-luvun alussa. Kymmenisen vuotta siis. Aluksi kuitenkin riitti, että olin silmälasit päässä vain tunneilla. Amikseen mentyäni 2007 aloin sitten käyttämään silmälaseja enemmän. Nykyään siis pidän laseja jatkuvasti, kun näkö on sen verran huono, ettei kovin selkeältä maailma muutaman metrin päässä näytä. Lähelle kylläkin näen ihan hyvin, mutta silti tulee istuttua aina koneella lasit päässä ja samoin kynsiä tehdessä, vaikka olisikin hyvä olla ilman.

Rilliostoksilla oli aina ongelmia. Kaikki kehykset olivat minulle aivan liian isoja, joten kahdet ensimmäiset lasit hankittiin lasten valikoimasta. Inhosin molempia ekoja rillejä yli kaiken, kun olivat tuollaiset kamalat metallikehykset ja ne eivät vain sopineet tyyliini.

2009 tokat silmälasit

Näkö sitten huononi ja tuli hankittua ensimmäiset oikeasti kivat silmälasit. Nämä olivat myös ensimmäiset muovikehykset. Näistä tykkäsin kovasti, mutta kehykset eivät pitäneet leipomon ja keittiön uuneista, joten ne hajosivat. Nämä olivat myös ensimmäiset lasit, jotka olivat sopivat naisten kehyksistä ja nämäkin optikko kaivoi jostain takahuoneesta, muuten olisin jäänyt ilman.

2010 ja kolmannet silmälasit

Hajonneiden kehyksien tilalle piti saada sitten nopeasti uudet. Vahvuudet olivat pysyneet ennallaan, joten tällä kertaa rillit menivät vaihtoon vain rikkinäisten kehysten vuoksi. Samalla hankin ensimmäiset aurinkolasini voimakkuuksilla. Huomatkaa edellisiin verrattuna, että koko vain kasvaa. :D

2011 hankitut neljännet lasit.

Sitten näihin uusiin 2013 ostettuihin laseihin. Tällä kertaa sai kahdet yksien hinnalla, joten piti sitten löytää valikoimasta kahdet miellyttävät. Halusin, että toiset lasit ovat ns. nörttilasit ja toiset sitten enemmän tai vähemmän vanhojen tyyliset. Valitsin kehykset makutuomarina siskoni ja valinnat osuivat kyllä nappiin! Samalla kävin näöntarkastuksessa, kun vanhoilla laseilla koin näkeväni huonosti. Muutosta oli tapahtunut, joten väärässä en ollut. Samalla reissulla optikko kertoi myös, että näköni on nyt piilolinsseihin sopiva, joten ensi kesäksi hankin kyllä sellaiset, jotta pääsen ostamaan kivoja aurinkolaseja. :)

Nämä violetit ovat olleet nyt käytössä, kun nuo siniset (alemmassa naamakuvassa) kaipaavat vielä hieman säätämistä, että ovat mukavat päässä. En ole vielä käynyt korjailemassa niitä, kun en ole muistanut ottaa niitä mukaan asioidessa kyseisessä kauppakeskuksessa, jossa liike, josta ne hankin sijaitsee. Minulla on rilleihin viha-rakkaussuhde, joinain päivinä pidän niistä kovasti ja ne ovat osa imagoa, mutta joinain päivinä taas toivon näköni olevan sellainen etten tarvitsisi laseja ja tuntuu, että ne ovat vain tiellä. Näin kuitenkin ajattelevat varmasti muutkin silmälasien käyttäjät, joten en usko olevani tämän suhtautumiseni kanssa yksin.

Tässä oli nyt sitten niitä silmälaseja oikein kunnolla! Löytyykö lukijoiden joukosta kenties muita rillipäitä? :)